Miksi kestävyyden arviointi ja riskinarviointi kannattaa yhdistää?
Pilaantuneiden maiden puhdistamisessa päätökset ovat pitkään pohjautuneet riskinarviointiin: onko terveys- tai ympäristöriski hyväksyttävällä tasolla, ja miten riskiä hallitaan. Tämä on edelleen välttämätön lähtökohta. Viime vuosina rinnalle on noussut kestävyysarviointi, joka laajentaa tarkastelun koskemaan puhdistuksen koko elinkaarta. Kysymys ei siis ole vain siitä, voidaanko riski poistaa, vaan myös siitä, millä tavalla se tehdään järkevimmin nyt ja tulevaisuudessa.
Riskinarviointi keskittyy haitta-aineiden aiheuttamien riskien selvittämiseen ja poistamiseen. Kestävyysarviointi täydentää riskinarviointia huomioimalla esimerkiksi puhdistuksen aikaiset materiaalivirrat, kuljetukset ja kunnostuksen ilmastovaikutukset, neitseellisten maa-ainesten tarpeen, työmaan aiheuttamat häiriöt sekä ylläpitokustannukset ja riskienhallinnan vuosien päähän.
Muutos kokonaisvaltaisempaan tarkasteluun on välttämätön, koska pelkkä riskin poistaminen voi pahimmillaan luoda ongelmia toisaalle. Kestävyysarviointi asettaa näkyviin nämä “piilossa olleet” haitat ja hyödyt, jotta päätös ei perustu kapeaan näkökulmaan.
Miten riskinarviointi ja kestävyysarviointi yhdistetään?
Selkein tapa jäsentää työnjako on siten, että riskinarviointi antaa tason, joka tulee saavuttaa riskien hallitsemiseksi. Kestävyysarviointi taas auttaa valitsemaan, millä menetelmällä puhdistus tehdään, hyödynnetäänkö massoja alueella, miten työmaa vaiheistetaan ja miten vaikutukset tuodaan ymmärrettävästi esiin sidosryhmille.
Ero näkyy myös vaikutusalueessa. Riskinarvio on paikallinen ja keskittyy kohteeseen, kulkeutumis- ja altistusreitteihin sekä altistujiin. Kestävyysarvio laajentaa katseen puhdistuksen kokonaisvaikutuksiin: kuljetusmatkat, käsittelyketjut, alueellinen materiaalitalous ja aluetta laajemmat päästöt. Siksi kestävyys kannattaa kytkeä hankkeeseen mieluiten jo kaavoituksen tai yleissuunnittelun yhteydessä. Jos kestävyysarviointi tulee kuvaan vasta toteutusvaiheen kynnyksellä, se jää helposti pelkäksi puhdistussuunnitelman liitteeksi.
Käytännössä yhteensovitus toimii parhaiten, kun kriteereistä sovitaan etukäteen, vertailu tehdään läpinäkyvästi ja perustelut dokumentoidaan niin, että myös pitkän aikavälin seuraukset ovat ymmärrettäviä. Näin vaihtoehtojen erot eivät huku teknisiin yksityiskohtiin tai irrallisiin huomioihin.
Nopeus vs. pitkän aikavälin kestävyys
Kestävyysarvioinnissa joudutaan usein punnitsemaan vaihtoehtojen “nopea näkyvä vaikutus” ja “pitkän aikavälin kokonaiskestävyys” välillä. Esimerkiksi asuinalueilla sosiaaliset tekijät, kuten turvallisuuden kokemus, työn kesto ja meluhaitat, voivat painaa ratkaisevasti. Tällöin nopea ja kalliimpi massanvaihto voi olla hyväksyttävin puhdistusmenetelmä. Kestävyysarviointi auttaa avaamaan, miksi näin on ja millä edellytyksillä valinta on perusteltu myös vuosien päästä.
Teollisuusalueella sen sijaan maltillisempi in situ -puhdistusmenetelmä voi olla parempi kokonaisratkaisu, koska se aiheuttaa vähemmän häiriötä alueen toimintoihin sekä vähentää kuljetuksia ja pitkän aikavälin ympäristökuormaa. Tällöin kestävyysarviointi tekee näkyväksi sen, miksi tehokkain toimenpide ei aina ole järkevin.
Massojen käsittely ja materiaalitalous ovat tyypillisiä tekijöitä, joissa kestävyysarviointi tuo uutta tietoa päätöksenteon tueksi. Samalla pintamaan kohtelu korostuu: juuri pintamaa on usein luonnon monimuotoisuuden, hiilensidonnan ja sopeutumiskyvyn kannalta arvokkain. Kohteissa, joissa pintamaalla on ekologista arvoa, sen kaivu ja poisvienti oletusarvona kannattaa kyseenalaistaa jo suunnittelun alussa.
Jotta kestävyysarvioinnin tulokset eivät jää oletusten varaan, tarvitaan puhdistuksen kestävyyden seurantaa. Ei raskasta raportointia, mutta riittävästi tietoa, jotta voimme todentaa valinnan olleen oikeasti kestävä, ei vain uskottavasti perusteltu.
Esimerkkejä seurattavista tekijöistä:
- neitseellisten maa-ainesten osuus tai korvattu määrä,
- puhdistuksen aiheuttama energiankulutus ja ilmastopäästöt
- paikallisen haitan kesto (esim. työmaan kesto).
Riskinarviointi ja kestävyysarviointi eivät kilpaile, vaan täydentävät toisiaan. Riskinarviointi varmistaa turvallisuustason ja kestävyysarviointi auttaa valitsemaan toteutustavan, joka on järkevä hankkeen laajemman elinkaaren ja yhteiskunnan näkökulmasta. Kun kestävyysarviointi tuodaan mukaan suunnitteluun riittävän aikaisin, kriteereistä sovitaan selkeästi ja vertailu tehdään läpinäkyvästi, puhdistukseen liittyvät päätökset eivät perustu pelkkiin oletuksiin. Kevyt, mutta johdonmukainen mittaristo ja seuranta varmistavat, että opimme hankkeesta toiseen ja pystymme todentamaan väitteet vaikutuksista.
Näin meillä on hyvät mahdollisuudet edetä seuraavan kymmenen vuoden aikana kohti ratkaisuja, jotka ovat samanaikaisesti riskiperustaisia ja aidosti kokonaiskestäviä ilman, että siirrämme ongelmia näkymättömiin tai tulevien sukupolvien maksettavaksi.
Jarno Laitinen, Emilia Pöyry, Hanna Tolvanen ja Sonja Suni pohtivat paneelikeskustelussa riskinarvioinnin ja kestävyysarvioinnin suhdetta Maaperä kuntoon -päivillä Turussa lokakuussa 2025.
