Tieto lisää tuskaa – ympäristöriskien arviointi vaatii tarkkuutta
Pilaantuneiden maa-alueiden sekä pohjaveden terveys- ja ympäristöriskien arvioinnissa hyödynnetään paljon tutkimustietoa, joka saattaa välillä uudistua huomattavasti kansallista lainsäädäntöä ja ohjeistuksia tai arvioinnissa käytettävien laskentamallien lähtötietoja nopeammin. Nykytiedon perusteella esimerkiksi lyijy on erityisesti lasten terveydelle jopa aiemmin oletettua haitallisempaa.
Lähtökohtaisesti tutkittu tieto ohjaa ympäristöriskinarviointia. Merkittäviä tekijöitä ympäristöriskinarvioinnissa ovat alueen maankäyttömuodon lisäksi esimerkiksi tutkittavien haitta-aineiden kulkeutumisominaisuudet sekä niiden haitallisuus. Riskien muodostumiseen vaikuttavat myös ympäristötekijät, kuten:
- tarkasteltavan alueen maa- ja kallioperä
- pohjavesiolosuhteet sekä
- suunniteltu rakentamistapa.
Tutkimustietoa hyödynnetään silloinkin, kun puhdistusmenetelmiä vertaillaan ja etsitään kohdekohtaisesti optimaaliset tavoitteet ja ratkaisut.
Suomessa maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnissa apuna käytettävät kynnys- ja ohjearvot on julkaistu vuonna 2007, minkä jälkeen uutta tutkimustietoa on tuotettu paljon. Erilaisten haitta-aineiden toksisuutta tutkii aktiivisesti esimerkiksi Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen (EFSA), joka on elintarvikkeiden turvallisuuden takaamiseksi julkaissut uusia raportteja epäpuhtauksien haitallisuudesta elintarvikkeissa sekä asettanut niille uusia viitearvoja.
Maailman terveysjärjestö (WHO) ja eri maiden ympäristöviranomaiset ovat puolestaan julkaisseet tutkimuksia ilman mukana kulkeutuvien haitta-aineiden terveyshaitoista. Vanhojen ja tuttujen haitta-aineiden lisäksi ympäristöömme ilmestyy edelleen myös uusia haittoja. Muun muassa palonestoaineista ja mikromuoveista sekä niiden aiheuttamista riskeistä tiedämme toistaiseksi melko vähän.
Nykytiedon perusteella esimerkiksi lyijy on erityisesti lasten terveydelle jopa aiemmin oletettua haitallisempaa ja turvallinen saanti voi ylittyä jo pelkästään ruoka-aineista saatavasta tausta-altistuksesta. Lisäksi suurin osa elimistöön päätyvästä lyijystä – lapsilla noin 70 % ja aikuisilla jopa 80–95 % – varastoituu luustoon ja pysyy siellä. Toisaalta muun muassa nikkelin on viimeisimpien tutkimusten perusteella todettu olevan terveydelle vähemmän haitallista kuin aiemmin on arvioitu.
Riskinarvioinnin asiantuntijan tulee jatkuvasti olla ajan hermolla ympäristön haitta-aineiden haitoista sekä niiden käyttäytymisestä maaperässä ja pohjavedessä. Lisäksi asiantuntijan tulee olla perillä muun muassa ilmastonmuutoksen seurauksena ympäristössämme tapahtuvista muutoksista. Osa muutoksista on myös positiivisia. Kun vesistöjämme aktiivisesti puhdistetaan ja ympäristöön aiheutuvaa kuormitusta vähennetään esimerkiksi lyijyhaulien käytön rajoittamisella, ravintona käytettävien kalojen ja riistan kautta saatava altistus vähenee.
Osaava asiantuntija tunnistaa keskeiset riskit ja mitoittaa arvioinnin tarkoituksenmukaisesti. Kun tutkimuksiin, riskinarviointiin sekä riskien hallinnan suunnitteluun varataan riittävästi aikaa ja resursseja, voidaan hankkeet toteuttaa ympäristöä säästäen, mutta myös kustannustehokkaasti.
