Oikeat analyysimenetelmät säästävät aikaa ja rahaa

Maaperäanalytiikka mahdollistaa maaperän ominaisuuksien systemaattisen tarkastelun. Koska näkökulmat vaihtelevat, myös valittavissa olevien analyysimenetelmien kirjo on laaja. Tutkija valitsee tieteellisesti relevantin menetelmän, joka vastaa mahdollisimman tarkasti kulloinkin asetettuun tutkimuskysymykseen. Elinkeinoelämän harjoittaja puolestaan turvautuu usein standardoituihin menetelmiin, joita lakien nojalla annetut asetukset toiminnalta edellyttävät.

Tutkimustyössä unelmoin lukemattomia kertoja CSI TV-sarjasta tutusta ”multianalysaattorista”, joka kertoisi tutkittavan näytteen ominaisuudet vain napin painalluksella. Tosiasiassa kuitenkin vain verrattain harva maaperän ominaisuus on mitattavissa suoraan maanäytteestä. Tavallisesti tutkimusmenetelmät ovat epäsuoria. Ne edellyttävät esim. maa-aineksen uuttoa tarkoituksenmukaisella liuoksella/liuoksilla ja uutteen analysointia sopivalla mittausmenetelmällä. Analyysin lopputulemaan vaikuttavat paitsi valitun uuttoliuoksen ominaisuudet ja uutto-olosuhteet myös uutettavan maanäytteen ominaisuudet ja ennen kaikkea tutkittavien aineiden maaperäkemia. Ennen ryhtymistä toimeen on siis ymmärrettävä, mitä tietoa valittu menetelmä tuottaa (tai ei tuota!).

Avainasemassa laadukkaan tutkimusaineiston tuottamisessa ovat ammattitaitoiset laboratorioalan asiantuntijat. Tulosten tulkinta ja tulosaineiston hyödyntäminen sen sijaan jäävät analyysin tilaajalle. Vertailemalla yksittäisiä lukuarvoja asetusten mukaisiin raja-arvoihin tilaaja voi tehdä päätelmiä esim. haitta-aineen kokonaispitoisuudesta maaperässä suhteessa ohjearvoihin, maa-aineksen kaatopaikkakelpoisuudesta tai lannoitustarpeesta. Ihanan yksinkertaista – vai onko!?

Ongelmanratkaisutilanteessa, T&K&I-toiminnassa tai vaikkapa ympäristöriskin arvioinnissa yksittäisillä lukuarvoilla on vain vähän merkitystä. 

Tarina ja ilmiöt tulosaineiston takana eivät avaudu yksittäisiä mittaustuloksia tuijottamalla vaan ymmärtämällä niiden välisiä syy-seuraussuhteita ja maaperän ominaisuuksia. Esimerkkejä on lukuisia: 

• Koska happamuus säätelee useimpia maaperän reaktioita ja hiukkaspintojen ominaisuuksia, on hahmotettava ero maan pH:n (happamuuden intensiteetin) ja kokonaishappamuuden välillä ja tunnettava maan pH-puskurikykyyn vaikuttavat tekijät. 
• On ymmärrettävä, miksi pH:n nousu/lasku saa yhden haitta-aineen tai ravinteen liukoisuuden lisääntymään samalla, kun toisen aineen liukoisuus vähenee (esim. arseeni vs. lyijy). 
• On osattava ennakoida, miten kilpailu maan pidätyspinnoista esim. orgaanisen aineksen ja haitta-aineiden tai ravinteiden välillä kulloinkin vaikuttaa niiden liukoisuuteen. 
• Toisinaan voi taas voi olla tarpeen arvioida, miten orgaanisen aineksen kyky kompleksoida esim. haitta-aineita vaikuttaa niiden biosaatavuuteen. Samalla tulee kuitenkin huomioida pH:n merkitys muodostuvien kompleksien liukoisuuden ja haitta-aineen huuhtoutumisherkkyyden kannalta. 

Lista on loputon! Onneksi asioita ei ole tarpeen opetella ulkoa. Riittää, että ymmärtää reaktiomekanismeja säätelevät luonnonlait.

Yhteistyö tutkimusaineistoa tuottavan laboratorion, tiedon hyödyntäjän ja maaperätieteen asiantuntijan välillä mahdollistaa analyysiaineiston tehokkaan hyödyntämisen ja vähentää virheellisten tulkintojen riskiä. Optimitilanteessa yhteistyö eri toimijoiden välillä käynnistyy jo hankkeen suunnitteluvaiheessa, jolloin tutkimusmenetelmät voidaan valita niin, että ne vastaavat mahdollisimman tarkasti kysymyksenasettelua. 

Kun valitun menetelmän merkitys hankkeen toteutuksen kannalta tunnetaan etukäteen, vältytään turhilta analyyseiltä. Samalla säästyy selvää rahaa.