Konsultin näkökulma: 8 asiaa kohdekohtaisesta riskinarvioinnista

1. Riskinarviointi säästää rahaa ja ympäristöä

Riskinarviointi on prosessi, jossa eri menetelmin arvioidaan tietyn maa-alueen pilaantuneisuudesta aiheutuvia riskejä terveydelle ja ympäristölle. Riskiperusteinen puhdistaminen ohjearvoihin puhdistamisen sijaan säästää monessa kohteessa sekä tilaajan lompakkoa että ympäristöä, jos sen avulla vältytään turhilta toimenpiteiltä. Ohjearvot yleistävät paljon ja jättävät huomioimatta kohteiden erityisominaisuudet, kun taas kohdekohtainen arviointi on kuin henkilökohtaista palvelua.

2. Riskinarviointi toimii työkaluna uusiomateriaalien käytön lisäämiseksi

Kohdekohtaista riskinarviointia voidaan hyödyntää myös esimerkiksi tapauksissa, joissa haetaan ympäristölupaa jätemateriaalien hyödyntämiselle maarakentamisessa. Käsitteellisellä mallilla ja laskennallisella tarkastelulla pystytään arvioimaan uusiomateriaalien sisältämien haitta-aineiden kohdekohtainen kulkeutumisriski ja monesti huomataan, että kohteessa on mahdollista hyödyntää jätteitä MARA-asetuksen rajauksia laajemmin.

3. More is more – mitä tulee kohdetutkimuksiin

Tarpeeksi kattavat lähtötiedot ovat kriittisiä luotettavan riskinarvioinnin laatimisessa. Laskentamalleilla saadaan sitä laadukkaampia tuloksia, mitä enemmän kohteesta on todennettuja parametreja ja mitä vähemmän epävarmuustekijöitä jää jäljelle. Tutkimukset ovat joskus hintavia, mutta käytännössä maksavat itsensä moninkertaisesti takaisin pienempinä puhdistamiskustannuksina tai johtopäätöksellä, ettei puhdistamistarvetta ole.

4. Joukossa on voimaa

Ellei sitten satu olemaan sekä ekologi, geologi, hydrologi, (eko)toksikologi, mikrobiologi, insinööri, kemisti että juristi. Riskinarvioinnissa tarvitaan monenlaista asiantuntijuutta ja tämän vuoksi prosessi kannattaa suorittaa esimerkiksi ryhmätyöskentelynä, jossa henkilöiden keskinäinen koulutus- ja kokemustausta on erilainen. Ryhmätyöskentelyllä vähennetään myös riskinarvion subjektiivisuutta.

5. Yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa

Tällä kliseisellä sanonnalla on erityinen merkitys riskinarvioinneissa. Käsitteellinen malli on vakiintunut käytäntö esittää graafisessa muodossa keskeisimmät altistumis- ja kulkeutumisreitit kohteessa. 

6. Kulkeutumisriski ei tarvitse altistujaa

Perinteisesti ajatellaan, että mikäli joku seuraavista kolmesta: 1) haitta-aineille altistuva ihminen/eliö, 2) altistumisreitti tai 3) riittävä pitoisuus haitan aiheutumiseen puuttuu, riskiä ei voi muodostua. Kulkeutumisriski on tässä suhteessa poikkeus. Esimerkiksi pohjaveden kulkeutumisriskinarvioinnissa pelkkä pluumin leviäminen tai sen päätyminen toisen kiinteistölle voi määritellä haitan. 

7. Myrkyllisimmät aineet eivät välttämättä muodosta suurinta riskiä

Helposti voitaisiin ajatella, että supermyrkyt, kuten dioksiinit, muodostaisivat ympäristössä suurimmat riskit. Riskin suuruuteen vaikuttaa kuitenkin seurauksen vakavuuden lisäksi riskin todennäköisyys. Monet myrkyllisimmistä aineista maaperässä ovat huonoimmin kulkeutuvia ja altistumisreitit ovat usein erittäin epätodennäköisiä. 

8. Riskinarviointityö on valtaa ja vastuuta

Yleisesti ympäristöalalla riskiperustainen päätöksenteko on lisääntynyt viime vuosien aikana, ja sitä kautta asiantuntijatyön rooli kasvanut. Riskinarviointityö on hyvin vastuullista, koska ympäristöviranomaisen pitää pystyä tukeutumaan päätöksessään riskinarvioinnin oikeellisuuteen.

Esimerkki käsitteellisestä mallista. Kuvitteellinen kohde on ollut pilaantunut dioksiineilla ja furaaneilla, ja osa pilaantumasta on puhdistettu massanvaihdolla. Alueelle on jäänyt kuitenkin paikoin jäännöspitoisuuksia, jotka on todettu riskinarvioinnin avulla haitattomiksi. Kohteessa on lisäksi hyödynnetty ympäristöluvan ja riskinarvioinnin mukaisesti täytöissä betonimursketta, joka on tyypillinen jätemateriaali maarakentamisessa. Kuva: AFRY Finland Oy