KAJAK-pilotti: Kaivannaisjätteiden hyödyntäminen raaka-aineina
EU:n kriittisten raaka-aineiden asetus astui voimaan 23.5.2024. Asetuksen tavoitteena on vahvistaa kriittisten raaka-aineiden arvoketjun kaikkia vaiheita, monipuolistamalla tuontia, vähentämällä strategisia riippuvuuksia, parantamalla valmiuksia seurata toimitusriskejä sekä edistämällä kiertotaloutta ja materiaalien kestävyyttä.
On selvää, että esimerkiksi kriittisten raaka-aineiden tarve tulee kasvamaan moninkertaisesti siirryttäessä hiilineutraaliin talouteen. EU:n vaihtoehto fossiiliselle energialle on ns. kaksoissiirtymä eli vihreä- ja digitaalinen siirtymä, jotka edellyttävät akkujen, aurinkopaneelien, kestomagneettien ja muun puhtaan teknologian kehittämistä mineraalisista ja metallisista raaka-aineista. Kierrätys on olennainen osa säädöstä, joka pyrkii osaltaan tukemaan kaivannaisjätteiden ja erillaisten sivuvirtojen hyödyntämisastetta Euroopassa. Kaivannaisjätteitä, kuten sivukiviä ja rikastushiekkoja syntyy kaivannaisteollisuudessa paljon ja ne muodostavat 74 % Suomen jätevirroista. Toiminnanharjoittajia velvoitetaankin nykyisin listaamaan kaivosten toiminnasta syntyneet jätteet sekä laatimaan jätehoitosuunnitelmat, sisältäen myös mahdollisuudet jatkokäytölle. Lisäksi toiminnasta poistetut kaivannaisjätealueet tulee tunnistaa ja kartoittaa sekä kerätä niiden tiedot omaan tietokantaansa.
Mitä suljettujen ja hylättyjen kaivannaisjätealueiden kartoituksella tarkoitetaan?
Olemassa oleva tietopääoma, kuten esimerkiksi kaivoksen toiminnanaikaset raportit, myöhemmät tutkimusselvitykset ja jätealueen pinta-alue ovat pohjatietoa, mutta tämän perusteella ei voida antaa tarkempaa arviota raaka-aineiden ja sivuvirtojen sisältämistä resursseista tai hyödyntämispotentiaalista. Geologian tutkimuskeskuksen (GTK) alustavien arvioiden mukaan Suomen kaivannaisjätealueilta voisi löytyä esimerkiksi 22 000 tonnia kobolttia, 93 000 tonnia nikkeliä ja 103 tonnia kuparia. Arviot perustuvat kuitenkin hajanaiseen ja vähäiseen tietoon. Lisäksi metallien pitoisuudet ovat suhteellisen alhaisia verrattuna perinteisiin malmipitoisuuksiin, mikä lisää haastetta metallien taloudelliseen talteenottoon.
Kaivannaisjätteiden uudelleenhyödyntäminen edellyttää monivaiheista pohjatietoa ja projektien kannattavuuslaskelmien tulee aina pohjautua huolelliseen tutkimukseen sekä varantojen määrittämiseen. Toiminnanharjoittaja etenee yleensä esiselvitysvaiheesta alustavaan toteutettavuusselvitykseen, jossa kaivannaisjätealueiden taloudellinen kannattavuus arvioidaan. Viimeistään kannattavuusselvityksessä jätealueella toteutetaan systemaattinen näytteenotto-ohjelma, jonka pohjalta hyötymineraalien ja/tai -metallien pitoisuus ja rikastushiekan raekoon jatkuvuudet sekä jätealueen hyödyntämiskelpoinen tonnimäärä määritetään. Toteutettavuusselvityksissä otetaan huomioon arvoainesmäärien lisäksi eri teknistaloudelliset ja ympäristölliset tekijät.
Ennen varsinaista laajamittaista näytteenottoa tulisi tehdä esiselvitys hyötymineraalien ja metallien pitoisuuksien varmentamiseksi sekä alustava jätteen luokittelu. Pirkanmaan ELY-keskuksen koordinoimassa KAJAK-hankkeessa kartoitetaan parhaillaan kahden suljetun kaivannaisjätealueen hyödyntämispotentiaalia. Pilotissa ovat mukana myös GTK, ympäristöministeriö, Envineer Oy ja Ramboll Finland Oy. Esiselvitystyö antaa alustavan arvion mahdollisista hyötymineraalien ja -metallien pitoisuuksista, raekoosta sekä jätteen mineralogisesta karakterisoinnista. Tämän pohjalta voidaan tehdä päätös lisäinvestoinneista tarkempaan tutkimukseen.
Voit seurata KAJAK-pilottihankkeen etenemistä tässä blogissa. Hankkeessa selvitetään, miten suljettujen ja hylättyjen kaivannaisjätealueiden raaka-ainepotentiaalin selvittämistä voitaisiin yhdistää ympäristötutkimuksiin. Tänä vuonna raaka-ainepotentiaalia selvitetään kahdella entisellä kaivosalueella. Uusimmat blogit löydät maaperä kuntoon -sivuilta.
