KAJAK-kohde: Orijärvi
Sijainti: Orijärvi, Salo
Selvitys: 2022-2024 (Pirkanmaan ELY-keskus)
Kohteen historia
Orijärven kaivos on ensimmäinen merkittävä kuparikaivos Suomessa. Alueella on ollut kaivostoimintaa vuodesta 1758 vuoteen 1955 asti, ja lähes 200 vuoden toimintahistoriallaan kaivos on yksi Suomen pitkäikäisimmistä.
Kaivoksella on louhittu malmia niin avolouhoksesta kuin maanalaisesta kaivoksesta. 1870-luvulta lähtien orijärvellä louhittiin myös sinkkiä. Kaivoksen omistajina on ollut eri yrityksiä.
Aikaisemmin havaittua
Orijärven alueen pilaantuneisuutta sekä terveys- ja ympäristöriskejä on selvitetty Geologian tutkimuslaitoksen toteuttamassa ns. KAJAK4-projektissa. Selvityksen aikana Orijärven alueella tehtiin maaperä-, pinta- ja pohjavesi- sekä sedimenttitutkimuksia ja virtaamamittauksia. Lisäksi toteutettiin asukaskysely alueen maanomistajille. Tutkimuksissa pyrittiin kartoittamaan kaivannaisjätealueiden eli sivukivi- ja rikastushiekka-alueiden vaikutusten laajuus sekä selvittämään kaivannaisjätteiden rapautumisen etenemistä.
Orijärven pintavesinäytteissä kadmiumin, kuparin ja sinkin pitoisuudet olivat selvästi tavanomaisia järviveden taustapitoisuuksia suurempia. Pohjavesinäytteitä otettiin kahdesta lähellä olevasta kaivosta. Näytteissä todetut haitta-ainepitoisuudet eivät ylittäneet talousveden laatuvaatimuksia. Toisessa kaivossa havaittiin korkeahko, mutta vaatimusten rajoissa oleva kuparipitoisuus. Tämä johtuu todennäköisesti alueen luontaisesti korkeasta kuparipitoisuudesta.
Tutkimusten perusteella pidetään todennäköisenä, ettei kaivosalueen nykyisistä haitta-aineista aiheudu merkittävää terveysriskiä. On kuitenkin todennäköistä, että kaivosalueen metallipäästöistä aiheutuu haitallisia vaikutuksia vesieliöstölle Orijärvessä. Sinkin osalta vaikutukset voivat ulottua myös Orijärven alapuolisiin vesistöihin.
Metallikuormituksen pitkäaikaisuus ja suuruus huomioiden biologiset vaikutukset ovat odotettua pienemmät. Korkeista metallipitoisuuksista huolimatta Orijärven kasviplanktonin kokonaisbiomassa on vertailujärvien tasolla. Vedenlaatu on pysynyt neutraalina pitkäaikaisesta metallikuormituksesta huolimatta.
Osa asukaskyselyn vastaajista oli sitä mieltä, että kalakannoissa ja -lajeissa on ero Orijärven ja Määrjärven välillä. Useat vastaajat toisaalta ilmoittivat kalastavansa ja saavansa saalista Orijärvestä, mikä tarkoittaa, ettei metallikuormitus ole ainakaan hävittänyt järven kalakantoja.
Selvitys valmistunut
Vuonna 2024 on valmistunut Orijärven kaivoksen riskin- ja kunnostustarpeen arviointi. Kohteessa on toteutettu myös aiempia selvityksiä, joista edellisin on KAJAK4-hankkeessa Pirkanmaan ELY-keskukselle helmikuussa 2021 raportoitu kunnostustarpeen arviointi.
Vuonna 2024 valmistunutta riskin- ja kunnostustarpeen arviointia varten kohteessa toteutettiin vuosina 2022 ja 2023 tutkimuksia, joilla tarkennettiin ja täydennettiin aiempaa tutkimusaineistoa kaivosalueen ja sen ympäristön tilasta sekä kaivannaisjätteistä riskiperusteista kunnostustarpeen arviointia varten. Tutkimuksilla mm. tarkennettiin sivukivien ominaisuuksia ja pitkäaikaiskäyttäytymistä, kaivokselta lähtevän kuormituksen suuruutta ja päästölähteitä, pohjaveden ja ilman laatua kaivosalueella, Orijärvessä esiintyviä haitta-ainepitoisuuksia vedessä, sedimentissä ja kaloissa sekä pohjaeläinten esiintymistä Orijärvessä. Selvitysten perusteella tarkennettiin aiemmin tehtyjä riskinarviointeja sekä arvioitiin kuormituksen ja vastaanottavan vesistön ainepitoisuuksien kehittymistä tulevaisuudessa. Selvityksessä esiin tulleiden, ei-hyväksyttävällä tasolle olevien riskien ja vaikutusten osalta tarkasteltiin kunnostustarvetta, kunnostuksen tavoitteita, soveltuvia menetelmiä sekä menetelmien kestävyyttä. Tarkastelun perusteella kohteeseen on tehty konseptuaalinen suunnitelma toimenpiteistä ympäristöön kohdistuvan kuormituksen vähentämiseksi ja hallitsemiseksi.
Selvityksen perusteella Orijärven vanhalla kaivoksella on tarve kunnostustoimenpiteille, sillä kuormituksen vastaanottavassa vesistössä esiintyy kuormituksesta aiheutuvia, vesieliöille haitallisella tasolla olevia kadmiumin ja sinkin pitoisuuksia. Kadmiumpitoisuuden ylittäessä ympäristönlaatunormin, alapuolisen vesistöalueen vesienhoitolain mukaisen tilatavoitteen täyttyminen estyy. Lisäksi kaivokselta aiheutuva metallikuormitus on ainemäärinä suurempi kuin useimmilla ympäristöluvanvaraisilla kaivoksilla Suomessa.