Kohteen sijainti: Orijärvi, Salo
Selvitykset: 2019–2020 (KAJAK4-projekti)
Kunnostaminen/riskienhallinta: Tulossa myöhemmin
Ajankohtaista:
Orijärven alueella on ollut kaivostoimintaa vuodesta 1758 vuoteen 1955 asti. Kaivoksen koko elinkaaren aikana malmia louhittiin arviolta lähes 925 000 tonnia. © Kuva: Auri Koivuhuhta
Kohteen historia
Orijärven kaivos on ensimmäinen merkittävä kuparikaivos Suomessa. Alueella on ollut kaivostoimintaa vuodesta 1758 vuoteen 1955 asti, ja lähes 200 vuoden toimintahistoriallaan kaivos on yksi Suomen pitkäikäisimmistä.
Kaivoksella on louhittu malmia niin avolouhoksesta kuin maanalaisesta kaivoksesta. 1870-luvulta lähtien orijärvellä louhittiin myös sinkkiä.
Kaivoksen omistajina on ollut eri yrityksiä.
Selvityksissä havaittua
Orijärven alueen pilaantuneisuutta sekä terveys- ja ympäristöriskejä on selvitetty Geologian tutkimuslaitoksen toteuttamassa ns. KAJAK4-projektissa. Selvityksen aikana Orijärven alueella tehtiin maaperä-, pinta- ja pohjavesi- sekä sedimenttitutkimuksia ja virtaamamittauksia. Lisäksi toteutettiin asukaskysely alueen maanomistajille.
Tutkimuksissa pyrittiin kartoittamaan kaivannaisjätealueiden eli sivukivi- ja rikastushiekka-alueiden vaikutusten laajuus sekä selvittämään kaivannaisjätteiden rapautumisen etenemistä.
Vesinäytteistä määritettiin muun muassa haitta-aineita, pH, hapen määrä sekä sähkönjohtavuus. Lisäksi alueelle asennettiin mittauslaitteita määrittämään sähkönjohtavuuden ja pinnankorkeuden pitkäaikaisia muutoksia. Orijärven pintavesinäytteissä kadmiumin, kuparin ja sinkin pitoisuudet olivat selvästi tavanomaisia järviveden taustapitoisuuksia suurempia.
Pohjavesinäytteitä otettiin kahdesta lähellä olevasta kaivosta. Näytteissä todetut haitta-ainepitoisuudet eivät ylittäneet talousveden laatuvaatimuksia. Toisessa kaivossa havaittiin korkeahko, mutta vaatimusten rajoissa oleva kuparipitoisuus. Tämä johtuu todennäköisesti alueen luontaisesti korkeasta kuparipitoisuudesta.
Ympäristö- ja terveysriskit
Tutkimusten perusteella voidaan pitää todennäköisenä, ettei kaivosalueen nykyisistä haitta-aineista aiheudu merkittävää terveysriskiä. Laskennallinen altistuminen jäi tunnistetuissa altistustilanteissa pääosin selvästi terveysperusteisia viitearvoja pienemmiksi.
Tutkimusten perusteella voidaan kuitenkin pitää todennäköisenä, että kaivosalueen nykyisistä metallipäästöistä aiheutuu haitallisia vaikutuksia vesieliöstölle Orijärvessä. Sinkin osalta vaikutukset voivat ulottua viitearvovertailujen perusteella myös Orijärven alapuolisiin vesistöihin.
Metallikuormituksen pitkäaikaisuus ja suuruus huomioiden biologisia vaikutuksia voidaan kuitenkin pitää odotettua pienempänä. Korkeista metallipitoisuuksista huolimatta Orijärven kasviplanktonin kokonaisbiomassa on vertailujärvien tasolla. Orijärven vedenlaatu on pysynyt neutraalina pitkäaikaisesta metallikuormituksesta huolimatta.
Alueella tehdyssä asukaskyselyssä osa vastaajista oli sitä mieltä, että kalakannoissa ja -lajeissa on ero Orijärven ja Määrjärven välillä. Useat vastaajat toisaalta ilmoittivat kalastavansa ja saavansa saalista Orijärvestä, mikä tarkoittaa, ettei metallikuormitus ole ainakaan hävittänyt järven kalakantoja.
Kunnostaminen
Tulossa myöhemmin.