Suo ja moninkertainen määrä pilaantunutta maata haastoivat pohjaveden turvaamisen Mikkelissä

Uutinen 3.7.2020 klo 12.15

Viereinen suoalue ja arvioitua laajemmaksi paljastunut jätetäyttö ovat haastaneet kesän puhdistustyöt Mikkelissä Koiralahden pohjavesialueella. Vanha jätetäyttö puhdistetaan massanvaihdolla, joka on perinteinen ja toimiva menetelmä jätealueilla.

Kaivuualue, jolla letkuja, kiviä ja taustalla kaivinkone.
Raskasmetalleilla ja öljyhiilivedyillä pilaantunut jätetäyttöalue sijaitsee Koiralahden pohjavesialueella. Lähimpään vesistöön, Kuolimo-järveen, on matkaa vain 150 metriä. © Päivi Turtia

Kesä on vilkasta pilaantuneiden alueiden puhdistamisaikaa. Yksi Maaperä kuntoon -ohjelman tämän kesän kohteista sijaitsee Mikkelin Suomennimellä, missä on puhdistettu vanhaa jätetäyttöaluetta koko kesäkuu. Alue sijaitsee Koiralahden pohjavesialueella, ja lähimpään vesistöön, Kuolimo-järveen, on matkaa vain 150 metriä.

Maaperän pilaantuneisuutta tutkittiin ensimmäisen kerran vuonna 2014. Vuonna 2018 alueella tehtiin jätetäytön rajaamiseksi lisätutkimuksia, jolloin alueelle tehtiin yhteensä 24 koekuoppaa. Maanäytteiden lisäksi analysoitiin koekuoppiin noussutta vettä.

– Maaperässä todettiin raskasmetalleja ja öljyhiilivetyjä, ja myös vesinäytteissä oli haitta-aineita, joiden pääteltiin olevan peräisin jätejakeista. Jätejakeina löydettiin muun muassa puuta, purua, betonia ja metalleja, kertoo Maaperä kuntoon -ohjelmassa työskentelevä pilaantuneiden maiden asiantuntija Päivi Turtia.

Jätetäytön laajuudeksi arviotiin tuolloin noin 610 m2 ja jätettä arvioitiin olevan kaikkiaan 980 tonnia.

Pohjavesi ja ympäröivät ojat vaarassa

Kun tutkimukset oli tehty, oli aika arvioida jätetäytön ympäristö- ja terveysriskejä. Alue on metsätalouskäytössä, eikä jätetäytön läheisyydessä ole asutusta. Noin 500 metrin päässä jätetäytöstä sijaitsee kuitenkin Koiralahden vedenottamo, josta jaetaan talousvesi koko Suomenniemen alueelle.

Riskinarviossa todettiin, että haitta-aineet voivat kulkeutua pohjaveteen, jolloin alueen asukkaat voivat altistua niille talousveden kautta. Jätealueen pintavesien havaittiin lisäksi imeytyvän maastoon ja kulkeutuvan pintavaluntana aluetta ympäröiviin ojiin. Riskinarvioinnissa todettiin, että alueella on kunnostustarve erityisesti pohjavesiriskin takia.

Maasta kaivettua, osin hajonnutta puujätettä.
Pilaantuneelta alueelta löydettiin jätejakeina muun muassa puuta, purua, betonia ja metalleja. © Päivi Turtia

Puhdistusmenetelmäksi valittiin vyöryttämällä toteutettava massanvaihto, jossa kaivettu alue täytetään aina puhtaalla maalla ennen kaivuun etenemistä. Urakoitsijaksi valittiin Fortum Waste Solutions Oy. Täyttöalue rajautuu suoalueeseen, mikä aiheutti omat haasteensa toukokuussa 2020 käynnistyneelle puhdistustyölle.

– Työtä tehtiin kuivakaivuuna. Suoalueen vesien virtaus kaivantoon estettiin ja kaivantovesiä hallittiin pumppaamalla. Kaivetut maat käsiteltiin välppäkauhalla ja jätejakeet sekä kivet eroteltiin koneellisesti ja käsin. Puhtaat, jätejakeita sisältämättömät massat ja kivet käytettiin täyttömaana, Turtia selvittää.

Nelinkertainen jätemäärä yllätti

Suoalueelle tehtävässä täytössä haasteena on, että täytön, tässä kohteessa soran, paine puristaa suota poispäin, jolloin myös täyttömäärä kasvaa. Suoalueen läheisyyden vuoksi täyttörakenteeseen asennettiin kohdetta valvovan Etelä-Savon ELY-keskuksen esityksestä myös tarkkailukaivo.

Tarkkailukaivon putki savisessa maassa. Taustalla kaivinkone.
Viereisen suoalueen vuoksi täyttörakenteeseen asennettiin kohdetta valvovan Etelä-Savon ELY-keskuksen esityksestä tarkkailukaivo. © Päivi Turtia

Tällä kertaa haasteet eivät kuitenkaan päättyneet tähän. Jo varhain työn aloittamisen jälkeen kävi ilmi, että jätejakeita oli laajalla alueella ja niiden määrä oli huomattavasti ennakoitua suurempi.

– Lisäksi jätejakeet olivat osin hapertuneita ja niiden erottelu seula-alitteesta ei onnistunut. Alueelta toimitettiin jätteenkäsittelylaitokseen lopulta lähes 4 200 tonnia pilaantunutta maata ja jätejakeita, Turtia kertoo.

PIMA-hankkeissa tulee usein isompia ja pienempiä yllätyksiä, mutta yli nelinkertainen pilaantuneen maa-aineksen määrä tarkoitti jo merkittävästi suurempaa puhdistusurakkaa ja selvästi suurempia kustannuksia. Turtia miettiikin, että kohde opettaa kiinnittämään jatkossa entistä tarkemmin huomioita siihen, miten jätejakeiden esiintymistä tutkitaan ja sitä, mikä tulkitaan yksittäiseksi jätejakeeksi ja mikä jätetäytöksi.

– Jatkossa on hyvä pohtia, tulisiko pudistusalueen rajaus arvioida viimeisen jätejakeita sisältävän koekuopan vai ensimmäisen puhtaaksi todetun koekuopan perusteella, Turtia ehdottaa.

Heinäkuun alussa puhdistustyö alkaa olla onneksi hyvällä mallilla, ja mikä tärkeintä, Koiralahden pohjavesi ja mikkeliläisten terveys on turvattu.