Ympäristöasiantuntijat tutustuivat biologiseen puhdistamiseen Ylöjärvellä

Uutinen 13.9.2019 klo 16.02

Pohjaveteen päässeistä klooratuista liuottimista otetaan Ylöjärvellä koppi biologisella puhdistuksella. Maaperä kuntoon -ohjelma kutsui ympäristöhallinnon asiantuntijoita tutustumaan menetelmään paikan päälle.

Vierailu
Mikko Kotro (vas.) Nordic Enviconilta kertoi ympäristöhallinnon asiantuntijoille puhdistusurakan käytännön töiden etenemisestä.

Pohjavesi- ja huokosilmaputket sojottavat maasta siellä täällä sorakentällä Ylöjärven keskustan tuntumassa. Kentän laidalta kuuluu vaimea pumppaava ääni, kun maaperään syötetään kemikaaliseosta, jonka on määrä hajottaa kloorattuja liottimia maaperässä ja pohjavedessä.

Liuottimet ovat peräisin metallien pintakäsittelylaitoksesta, joka toimi alueella vuosina 1938-1996. Aivan kentän reunalla kohoaa Ylöjärvenharju, jonka uumenissa on 1. luokan pohjavesialue. Sorakentän kyljessä on pientaloja, 100 metrin päässä Keijärvi uimarantoineen ja vain 300 metrin päässä myös vedenottamo.

”Aluetta on tutkittu jo 1990-luvulla ja ensimmäiset laajemmat selvitykset tehtiin vuonna 2006. Kloorattujen liuottimien lisäksi maaperästä on löytynyt öljyä, josta osa saatiin poistettua massanvaihdolla vuonna 2013”, taustoittaa PIMA-asiantuntija Maarit Joukainen Pirkanmaan ELY-keskuksesta. Uusimpien tutkimusten mukaan alueella on nyt öljyä noin 29 000 kg ja liuottimia noin 550 kg. Öljy on peräisin vuotaneista lämmitysöljysäiliöistä, jotka on poistettu.

Vastuita selviteltiin toistakymmentä vuotta

Puhdistamisen loppuun saattaminen on kestänyt poikkeuksellisen kauan, sillä vastuutahoa on selvitelty aina korkeinta oikeutta myöten. Ympäristönsuojelulain mukaan vastuu puhdistamisesta kuuluu pilaantumisen aiheuttajalle tai kiinteistön haltijalle. Ylöjärven tapauksessa asia oli kiinteistökaupan vuoksi epäselvä.

Lopulta Ylöjärven kaupunki otti alueen ja sen puhdistamisen vastuulleen, jotta kaupungille tärkeä pohjavesialue saadaan puhtaaksi. Nyt kohdetta puhdistetaan Maaperä kuntoon -ohjelman puitteissa valtion jätehuoltotyönä. Valtakunnallista ohjelmaa toteuttaa Pirkanmaan ELY-keskus.

Injektointi
Maaperään syötetään eli injektoidaan noin 8000 kilogrammaa kemikaaliseosta, joka hajottaa kloorattuja liuottimia.

Nollarauta tehostaa biologista käsittelyä

Asiantuntijat Suomen ympäristökeskuksesta sekä Keski-Suomen ja Pirkanmaan ELY-keskuksista seuraavat vieressä, kun maaperään upotettu 20 metriä syvä putki nousee nakuttaen metriä ylemmäksi. Maaperä kuntoon -ohjelma on kutsunut ympäristöhallinnon asiantuntijoita tutustumaan kohteeseen ja biologiseen puhdistamiseen.

”Rakennamme reaktiivisen seinämän, johon injektoidaan alhaalta ylöspäin metrin välein noin 8000 kiloa kemikaaliseosta. Biologinen käsittely hajottaa liuottimia, ja tässä kohteessa käytetään myös nollarautaa tehostamaan käsittelyä. Kaikki kunnostuksessa käytettävät yhdisteet ovat ympäristölle ja terveydelle vaarattomia", kuvailee urakasta vastaavan Nordic Enviconin Mikko Kotro.

Nollarautaa eli erittäin hienojakoista rautaa on hyödynnetty pilaantuneen maan puhdistamisessa Suomessa vasta vähän, ja Kotro miettiikin, että kyseessä voi olla jopa ensimmäinen kerta, kun nollarautaa hyödynnetään tässä mittakaavassa.

Yllätyksiltä ei ole vältytty

Vuosien varrella mitatut pitoisuudet ovat vaihdelleet paljon, ja menetelmien kehittyessä alueen pilaantuneisuudesta ollaan saatu yhä yksityiskohtaisempaa tietoa. Aivan uusimmissa selvityksissä on havaittu, että pluumi, eli haitta-aineiden leviämä on laajempi ja pitoisuudet suuremmat kuin mitä aikaisemmin oli tiedetty. Lisäksi pohjaveden virtausnopeus oli paikoin arvioitua suurempi.

”Tutkimusten aikana on myös huomattu, että vedenottamolle kulkeutuukin liuottimia vain marginaalinen siivu ja suurin osa kulkeutuu kohti Keijärveä, jolta on jo mitattu pitoisuuksia”, Kotro selvittää.

Jos biologinen kunnostaminen vaikuttaa odotusten mukaisesti, haitta-aineet alkavat hajota seuraavien parin vuoden kuluessa. Hajoamisen edistymistä seurataan pohjavesi- ja maaperänäytteistä jatkossa 3-4 kuukauden välein.
 

Pohjavesiputki
Kloorattujen liuottimien pitoisuuksia on mitattu ja mitataan jatkossakin muun muassa pohjavesiputkien avulla.