Yhteistoimintatyöpajat

Tausta

Pirkanmaan ELY-keskuksen koordinoima Pilaantuneiden maa-alueiden kärkihanke yhdessä Maaperän tutkimus- ja kunnostusyhdistys MUTKU Ry:n kanssa käynnistävät yhteiskehittämiseen perustuvan työpajasarjan pilaantuneisiin maa-alueisiin liittyvän kestävän riskienhallinnan edistämiseksi.

Kestävän riskienhallinnan taustalla ovat laajemmat alueidenkäytön ja lainsäädännön kokonaisuudet, jotka määrittelevät missä ja miten käytämme luonnonvarojamme. Pilaantuneen maaperän- ja pohjaveden osalta riskienhallinta tiivistyy kuitenkin perusteltuun pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arviointiin, kestävään puhdistusmenetelmän valintaan sekä laadukkaaseen toteutukseen. Yksinkertaiselta kuulostava prosessi, joka todellisuudessa edellyttää useiden päätöksentekijöiden, sidosryhmien ja asiantuntijoiden saumatonta yhteistoimintaa.

Työpajojen toteutus

Yhteiskehittämistyöpajoja järjestetään neljässä teemassa:

1) käsitteellinen malli ja riskinarviointi,

2) kestävä puhdistaminen,

3) in situ ja on-site puhdistusten tilaaminen,

4) ison datan hallinta.

Jokaiseen teemaan kutsutaan ilmoittautumisten perusteella osallistujaksi enintään kahdeksan (8) henkilöä eri sidosryhmistä. Jokainen teematyöryhmä tulee kokoontumaan yhteiskehittämistä varten yhteen työpajaan Tampereella sekä 2-3 virtuaaliseen etäkokoukseen.

Yhteiskehittämistyöpajojen tarkoituksena on määritellä pilaantuneiden maa-alueiden kestävään riskienhallintaan liittyviä kansallisia tavoitteita valittujen avainteemojen ympärillä sekä edetä kohti konkreettista suunnitelmaa näiden tavoitteiden saavuttamiseksi.

Yhteiskehittämisellä saavutetut tulokset tullaan koostamaan teemoittain ’white paper’ julkaisuiksi, joidenka tulokset raportoidaan toimenpide-ehdotuksina Ympäristöministeriölle sekä kansalliselle PIMAPO toimijaverkostolle.

Huom.! Ilmoittautuminen on päättynyt

Yhteiskehittämistyöpajojen teemat

1. Käsitteellinen malli ja riskinarviointi

Avainkysymykset: käsitteellisen mallin standardointi, riskinarviointi ja SHP laskenta

Maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnissa noudatetaan valtioneuvoston asetusta 214/2007. Asetuksen mukaan maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnin on perustuttava kohdekohtaiseen arvioon maaperässä olevien haitallisten aineiden mahdollisesti aiheuttamasta vaarasta tai haitasta terveydelle ja ympäristölle eli ns. riskinarvioon.

Riskinarviointi aloitetaan mahdollisten haittojen ja riskien tunnistamisella. Näiden pohjalta muodostetaan kohteen alustava käsitteellinen malli, joka kuvaa kohteen haitta-aineet ja niiden lähteet, mahdolliset altistujat ja muut vaikutuskohteet sekä niitä mahdollisesti koskevat kulkeutumisreitit ja altistumistilanteet.

Yksinkertaisimmillaan riskinarvio voidaan tehdä vertaamalla alueelta mitattuja pitoisuuksia suoraan PIMA-asetuksessa säädettyihin ohjearvoihin. Vertailuarvojen ylittymistä tai alittumista ei tule kuitenkaan tulkita liian suoraviivaisesti, vaan siinä on otettava huomioon mm. lähtötietojen laatu sekä käytettyjen soveltuvuus ja rajoitteet.

2. Kestävä puhdistaminen

Avainkysymykset: kestävän puhdistamisen arviointimenetelmät ja kriteerit

Kestävä puhdistaminen on esitetty kansallisessa PIMA ohjeessa (2014) riskienhallinnan keskeisenä osatekijänä. Ohjeen mukaan kestävä puhdistaminen tarkoittaa sellaista puhdistustoimintaa, jossa toimien ympäristöä, yhteiskuntaa ja taloutta koskevat näkökohdat optimoidaan. Perimmäisenä tavoitteena on, että puhdistamisella saavutettavat hyödyt ovat pitkän ajan kuluessa suuremmat kuin toimien aiheuttamat haitat, ja että työn lopputulos vastaa riittävällä tavalla kaikkien keskeisten sidosryhmien tarpeita.

Kestävän puhdistamisen haasteita on käsitelty kansainvälisesti jo yli 10 vuotta ja vuonna 2014 teeman ympärillä julkaistiin yli 400 vertaisarvioitua tieteellistä artikkelia. Kestävän puhdistamisen viitekehyksiä on myös luotu toimialan sisäisesti mm. SuRF, CLAIRE ja NICOLE verkostoissa, sekä viimeisimpänä julkaistussa standardissa ISO 18504:2017 ”Sustainable remediation”.

Kestävässä puhdistamisessa pääpaino on prosessissa, jonka perusteella valitaan hankkeeseen soveltuvin puhdistusmenetelmä. Yksinkertaisimmillaan prosessissa määritellään laadullisesti puhdistushankkeen tavoitteet ja rajoitteet sekä valitaan ehtoihin soveltuvin puhdistusmenetelmä. Moniulotteisimmissa hankkeissa puhdistusmenetelmien vertailu voidaan vastaavasti tehdä laskennallisesti käyttäen esimerkiksi elinkaarilaskentaa.

3. in situ ja on-site puhdistusten hankinnat

Avainkysymykset: hankintaprosessit ja asiakirjat

Kestävä puhdistaminen edellyttää useasti in situ ja on-site menetelmien soveltamista, joiden hankinta ja toteuttaminen poikkeavat tavanomaisesta maanrakentamisesta. Lisäksi puhdistustyön toteutustavasta riippuu, voidaanko toteuttajaksi valita rakennusurakoitsija vai in situ ja on-site puhdistuksiin erikoistunut palveluntarjoaja.

Puhdistusten hankinnoissa tilaajana on yleensä pilaantuneisuuden selvittämisestä ja puhdistamisesta vastuussa oleva haitan tai riskin aiheuttaja, kiinteistönomistaja tai haltija. Tilaajan tehtäviin kuuluu järjestää hankkeeseen liittyvä teknisten asiakirjojen valmistelu, varsinainen puhdistustyön järjestäminen sekä tarvittavat luvat ja puhdistushankkeen valvonta.

In situ ja on-site puhdistushankinnoissa tulee huomioida menetelmien erot suhteessa maankaivuulla toteutettavaan puhdistukseen. Kestävän puhdistuksen sekä in situ ja on-site puhdistusten erot nousevat hankinnan taustalla olevasta tavoitteenasetannasta, puhdistustyön teknisistä kriteereistä, tulosten mittaamisesta ja seurannasta sekä raportoinnista. Puhdistushankkeen vastuisiin ja kustannusriskeihin vaikuttavat myös urakkamuoto ja rajaukset, jotka voivat in situ ja on-site puhdistuksissa erota maanrakennusurakoinnista.

4. Ison datan hallinta

Avainkysymykset: tiedonkeruun digitalisointi ja datan yhdistäminen

Riskienhallinnan osana tehtävä ympäristön tilan seuranta ja seurantatiedon hallinta edellyttävät tietojen keräämistä maasta, vedestä, ilmasta, luonnonvaroista, puhdistusprosesseista sekä rakennetusta ympäristöstä. Tätä tietoa voidaan kerätä monella tasolla, niin yksittäisten hankkeiden yhteydessä kuin valtakunnallisissa seurantajärjestelmissä ja inventoinneissa. Tulevaisuudessa myös yhä useammat laitteet ja mittarit tuottavat jatkuvasti päivittyvää seurantatietoa.

Hajanainen ja suuri tietomäärä on vaikeasti hallittavissa ja tiivistettävissä sitä käyttäville. Puhdistusten suunnittelussa, toteuttamisessa ja valvonnassa ympäristötiedon käytettävyys on ensiarvioista sekä tilaajille, toteuttajille, valvojilla ja viranomaisille. Ajantasaisen ympäristötiedon päivittäminen kansallisiin tietojärjestelmiin ja kansainvälisille tilasto-organisaatioille on myös edellytys kestävän kehityksen hallinnalle.

Iso data ja digitaalinen tiedonhallinta mahdollistavat laadukkaammat käsitteelliset mallit ja riskinarvioit, helpottavat kestävän puhdistamisen päätösprosesseja sekä luovat edellytyksiä puhdistustöiden suunnittelulle ja valvonnalle. Tietojärjestelmiin perustuvat reaaliaikaiset taulukot ja raportit mahdollistavat ajantasaisen tiedon saatavuuden sekä lainsäädännön ja arkistointimääräysten noudattamisen.

Julkaistu 29.3.2018 klo 10.19, päivitetty 15.6.2018 klo 13.34